majakka

Katso myös: Majakka

Katso artikkeli Majakka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

majakka (14-A)

(merenkulku) merenkulun turvaksi tarkoitettu, paikannuskohteena toimiva tornimainen rakennus
Majakka voi olla valaisematon tai valolaittein varustettu.
(ilmailu) signaalillaan lentoliikennettä varoittava ja ohjaava laite, radiomajakka
(arkikieltä) muuta liikennettä varoittavaa merkkivaloa antava hälytysajoneuvossa tavallisesti katolla sijaitseva valaisin

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	majakka	majakat
genetiivi	majakan	majakoiden majakoitten majakkojen (majakkain)
partitiivi	majakkaa	majakoita majakkoja
akkusatiivi	majakka; majakan	majakat
sisäpaikallissijat
inessiivi	majakassa	majakoissa
elatiivi	majakasta	majakoista
illatiivi	majakkaan	majakkoihin majakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	majakalla	majakoilla
ablatiivi	majakalta	majakoilta
allatiivi	majakalle	majakoille
muut sijamuodot
essiivi	majakkana	majakkoina majakoina
translatiivi	majakaksi	majakoiksi
abessiivi	majakatta	majakoitta
instruktiivi	–	majakoin
komitatiivi	–	majakoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	majaka-
vahva vartalo	majakka-
konsonantti- vartalo	-

venäjän sanasta мая́к (maják) ’majakka’.^[1]^[2]

1. merenkulun paikannuskohde

↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.