Siirry sisältöön

kuka

Wikisanakirjasta
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.

Suomi

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kuka
(ken)
(kutka)
ketkä
genetiivi (kunka)
kenen
(kuiden)
(kuitten)
keiden
keitten
partitiivi (kuta)
ketä
(kuita)
keitä
akkusatiivi (kuka, kunka)
kenet
(kutka)
ketkä
sisäpaikallissijat
inessiivi (kussa)
kenessä
(kuissa)
keissä
elatiivi (kusta)
kenestä
(kuista)
keistä
illatiivi (kuhun)
keneen
kehen
(kuihin)
keihin
ulkopaikallissijat
adessiivi (kulla)
kenellä
kellä
(kuilla)
keillä
ablatiivi (kulta)
keneltä
keltä
(kuilta)
keiltä
allatiivi (kulle)
kenelle
kelle
(kuille)
keille
muut
essiivi (kuna)
kenenä
(kuina)
keinä
translatiivi (kuksi)
keneksi
(kuiksi)
keiksi
abessiivi
instruktiivi
komitatiivi

Pronomini

kuka

  1. (interrogatiivinen) kysyvä pronomini, joka viittaa ihmiseen
    Kuka on syönyt puuroani?
  2. (indefiniittinen) se, joka
    Kuka söi kesävoin, voi myös ostaa sitä lisää.

Huomautukset

  • Taivutusmuodot ovat korvaantuneet rinnakkaisen, ylätyylisen ken-pronominin muodoilla (kts. taulukko).
  • Pronominilla ken on yksikössä myös erillinen akkusatiivimuoto kenet.
  • Pronominilla on myös adverbiaalisia sijamuotoja; instruktiivia käytetään nykykielessä ainoastaan adverbina:
kuin (monikon instruktiivi)
kuinka (monikon instruktiivi)
kun (yksikön latiivi)
kulloin (yksikön temporaali)
kuten tai kutenka (yksikön kausatiivi)

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkukɑ/
  • tavutus: ku‧ka

Etymologia

*ku + -ka

Käännökset

Liittyvät sanat

Synonyymit
  • (ylätyylinen) ken

Aiheesta muualla

  • kuka Kielitoimiston sanakirjassa
  • kuka Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 37 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroaatti

Substantiivi

kȕka f. 

  1. koukku
    kuka za hvatanje – heittokoukku

Ääntäminen

  • IPA: /'kûka/
  • tavutus: ku‧ka

Taivutus

yksikkö monikko
nominatiivi kuka kuke
genetiivi kuke kuka
datiivi-lokatiivi kuki kukama
akkusatiivi kuku kuke
vokatiivi kuko kuke
instrumentaali kukom kukama

Aiheesta muualla

  • kȕka Hrvatski jezični portal
  • kȕka Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi

kùka

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kuk

Ääntäminen

  • IPA: /'kǔka/
  • tavutus: ku‧ka

Verbi

kȕkā

  1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä kukati

Ääntäminen

  • IPA: /'kûkaː/
  • tavutus: ku‧ka

Pitjantjatjara

Substantiivi

kuka

  1. liha