kuka

Suomi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kuka (ken)	(kutka) ketkä
genetiivi	(kunka) kenen	(kuiden) (kuitten) keiden keitten
partitiivi	(kuta) ketä	(kuita) keitä
akkusatiivi	(kuka, kunka) kenet	(kutka) ketkä
sisäpaikallissijat
inessiivi	(kussa) kenessä	(kuissa) keissä
elatiivi	(kusta) kenestä	(kuista) keistä
illatiivi	(kuhun) keneen kehen	(kuihin) keihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	(kulla) kenellä kellä	(kuilla) keillä
ablatiivi	(kulta) keneltä keltä	(kuilta) keiltä
allatiivi	(kulle) kenelle kelle	(kuille) keille
muut
essiivi	(kuna) kenenä	(kuina) keinä
translatiivi	(kuksi) keneksi	(kuiksi) keiksi
abessiivi	–	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	–

Pronomini

ku

1. Malline:yhteys1 kysyvä pronomini, joka viittaa ihmiseen

   Kuka on syönyt puuroani?

2. Malline:yhteys1 se, joka

   Kuka söi kesävoin, voi myös ostaa sitä lisää.

Huomautukset

• Taivutusmuodot ovat korvaantuneet rinnakkaisen, ylätyylisen ken-pronominin muodoilla (kts. taulukko).
• Pronominilla ken on yksikössä myös erillinen akkusatiivimuoto kenet.
• Pronominilla on myös adverbiaalisia sijamuotoja; instruktiivia käytetään nykykielessä ainoastaan adverbina:

kuin (monikon instruktiivi)

kuinka (monikon instruktiivi)

kun (yksikön latiivi)

kulloin (yksikön temporaali)

kuten tai kutenka (yksikön kausatiivi)

Käännökset

bulgaria: кой englanti: who espanja: quién grönlanti: kina hollanti: wie italia: chi kroatia: tko, ko, kto latina: quis latvia: kurš liivi: kis norja (bokmål): hvem nynorsk: kven portugali: quem puola: kto ranska: qui

romania: cine ruotsi: vem saksa: wer serbia: ko, ко slovakki: kto sloveeni: kto tanska: hvem thai: ใคร tšekki: kdo unkari: ki wampar: sera venäjä: кто vepsä: ken viro: kes võro: kiä

Pitjantjatjara

Substantiivi

kuka

1. liha