Suomisen perhe
Suomisen perhe on vuosina 1938–1958 tehty radion kuunnelmasarja. Sarjan pohjalta tehtiin myös kuusi elokuvaa vuosina 1941–1945 ja 1959.
Sarjan käsikirjoittivat yhdessä Elsa Soini ja Seere Salminen nimimerkillä Tuttu Paristo; Soinin kuoleman jälkeen Salminen jatkoi sarjan kirjoittamista yksinään nimimerkillä Tuttu vuoteen 1958 saakka. Suomisen perhe -kuunnelmia (tuolloin käytettiin myös vanhaa termiä kuulokuva) tehtiin noin 400, jaksoista on säilynyt 10.[1]. Suomiset olivat keskiluokkainen helsinkiläisperhe, johon kuuluivat virkamiesisä, kotiäiti ja kolme lasta sekä perheen kotiapulainen. Aloitteen sarjasta teki Yleisradion silloinen ohjelmapäällikkö Ilmari Heikinheimo, joka oli mieltynyt Ruotsin radiossa vuodesta 1936 esitettyyn sarjaan Familjen Björck. Sota-aikana perheeseen adoptoitiin Väestöliiton toivomuksesta kaksi sotaorpoa. Vuosien mittaan sarjassa esiintyi vierailijoina useita perheen ystäviä ja tuttavia. Suomisen perhe, joka lähetettiin yleensä perjantai-iltaisin, oli omana aikanaan radion kuunnelluin ohjelma Markus-sedän lastentunnin jälkeen. Kuunnelmasarjan arvoina olivat ihanteellisuus ja elämänmyönteisyys ja niinpä sen on nähty omalta osaltaan auttaneen suomalaisia kestämään vaikeat sotavuodet ja niiden jälkeisen pula-ajan.[2]
Elokuvaversioissa perheen isää Väinö Suomista näytteli Yrjö Tuominen, äitiä Aino Suomista Elsa Turakainen ja lapsia Lasse Pöysti (Olli), Maire Suvanto (Pipsa) ja Sirkka Sipilä (Elina). Elokuvissa näytteli kotiapulaista Hilda Männistöä Siiri Angerkoski. Väinön äidin Sofia Suomisen osaa näytteli Eine Laine. Suomisen perheen Elinaa ei ollut elokuvissa Suomisen Olli yllättää ja Taas tapaamme Suomisen perheen, eikä perheen isää, jonka näyttelijä Yrjö Tuominen kuoli vuonna 1946, elokuvassa Taas tapaamme Suomisen perheen. Toinen Suomisen perhe -sarjan käsikirjoittajista, Elsa Soini, kuoli vuonna 1952 ja Taas tapaamme Suomisen perheen -elokuvan käsikirjoitti Seere Salminen yksin. Kuunnelmissa näyttelijät olivat muutoin samat, mutta vuosina 1938–1941, ennen ensimmäistä elokuvaa, Pipsaa ja Ollia esittivät Irja ja Arvo Kuusla. Perheen isä Väinö Suominen henkilöityi Yrjö Tuomiseen niin vahvasti, että Tuomisen kuoltua kuunnelmiin ei otettu hänen tilalleen uutta näyttelijää, vaan isä poistui sarjasta. Tuomisen hautajaispäivänä 25. lokakuuta 1946 radiossa esitettiin Suomisen perhe -sarjasta jakso Kun isä on poissa.[3]
Suomisen perhe -kuunnelmat ja varsinkin aiheen pohjalta tehdyt elokuvat nostivat perheen Olli-poikaa esittäneen Lasse Pöystin ja Pipsa-tytärtä esittäneen Maire Suvannon yleisön suursuosikeiksi. Pöysti kertoi myöhemmin muistelmakirjassaan Lassen oppivuodet: "Niistä ajoista lähtien olin tunnettu kaikkialla. Emme enää saaneet olla Maire ja Lasse, vaan Pipsa ja Olli. Hotelleissa nimeni kirjoitettiin ilman muuta Hra Suomiseksi. Ihmiset alkoivat suhtautua kuin abstraktiin olentoon, joka en ollut minä. Kuljetin sitä mukana. Vähitellen kävi itsellenikin vaikeaksi erottaa raja." Taas tapaamme Suomisen perheen jäi logonomiksi kouluttautuneen Maire Suvannon viimeiseksi elokuvaksi ja hän teki sittemmin elämäntyönsä puhetaidon ja lausunnan opettajana.[4]
Yleisradion vuonna 1949 teettämän kuuntelijatutkimuksen mukaan Suomisen perhettä seurasi kaikista radiokuuntelijoista 52 prosenttia, talonpoikaisväestöstä 56 prosenttia, maaseudun työväestöstä 58 prosenttia ja tehdastyöväestöstä 53 prosenttia, mutta keskiluokasta vain 47 prosenttia ja johtavassa asemassa olevista 38 prosenttia – näin siitä huolimatta, että Suomisen perhe sijoittui keskiluokkaiseen kaupunkiympäristöön. Tutkimuksen tekijä pitikin sarjan kuuntelijoiden painopisteen sijoittumista selvästi maaseudulle varsin yllättävänä; helsinkiläisistä Suomisen perhettä kuunteli noin 40 prosenttia.[5]
Yleisradion pääjohtaja Hella Wuolijoki pyrki luomaan porvarillisena pitämälleen Suomisen perheelle kilpailijan omalla kuunnelmasarjallaan Työmiehen perhe, joka kuului radio-ohjelmistoon vuosina 1948–1951.
Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen ja viimeisen Suomisen perhe -elokuvista ohjasi T. J. Särkkä, neljä muuta Orvo Saarikivi. Kaikki elokuvat tuotti Suomen Filmiteollisuus Oy.
- Suomisen perhe (1941)
- Suomisen Ollin tempaus (1942)
- Suomisen taiteilijat (1943)
- Suomisen Olli rakastuu (1944)
- Suomisen Olli yllättää (1945)
- Taas tapaamme Suomisen perheen (1959)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomisen perhe: Lasse näyttäytyy (Yle Areena 24.3.2017, ensiesitys 1938) viitattu 17.5.2022
- ↑ Oinonen, Paavo: Pitkä matka on Tippavaaraan: Suomalaisuuden tulkinta ja Yleisradion toimintaperiaatteet radiosarjoissa Työmiehen perhe, Kalle-Kustaa Korkin seikkailut ja Kankkulan kaivolla 1945–1964, s. 111–113. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-554-8
- ↑ Oinonen 2004, s. 112–113.
- ↑ Kilpi, Timo: ”Eri kiva!” Tähdet: Ilta-Sanomien erikoislehti 13.10.2016, s. 63. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy.
- ↑ Lyytinen, Eino – Vihavainen, Timo: Yleisradion historia 1926–1996, osa 1, s. 286. Helsinki: Yleisradio Oy, 1996.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pöysti, Lasse: Lassen oppivuodet. Helsinki: Otava, 1990.