Elektroninen häirintä

Elektroninen häirintä on osa elektronista vaikuttamista ja siis osa elektronista sodankäyntiä. Elektronisella häirinnällä estetään tai vaikeutetaan vastustajan sähkömagneettisen spektrin käyttöä omalla elektronisella lähetyksellä, häirintälähettimellä. Kun häirintä päättyy, kohdelaitteen toiminta palautuu normaaliksi, toisin kuin elektronisessa tuhoamisessa.

Elektroninen häirintä kohdistuu vastaanottimeen. Tästä syystä tutkien ja radioiden häirinnässä on merkittävä ero: tutkassa vastaanotin on (useimmiten) lähettimen yhteydessä. Radion lähettäessä ei aina varmasti tiedetä, missä häirittävä lähetin oikeasti on.

Elektronisen häirinnän lajeja ovat:

• taustahäirintä: suuritehoinen häirintä korkealta ja kaukaa, 100 - 400 km
• saattohäirintä: osaston mukana kulkeva (lentävä) erityinen häirintäkone
• omasuojahäirintä: lavetin (laiva, lentokone, helikopteri, ajoneuvo, lennokki) suojaksi siihen integroitu häirintälaite
• lähihäirintä: häirintä, joka tapahtuu selvästi hyöty-yhteyttä lähempää, jolloin häirintää riittää hyvinkin pieni teho esimerkiksi lennokista.