Dasabuviiri
| |
Dasabuviiri
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| N-[6-[3-tert-butyyli-5-(2,4-dioksopyrimidin-1-yyli)-2-metoksifenyyli]naftalen-2-yyli]metaanisulfonamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J05 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C26H27N3O5S |
| Moolimassa | 493,576 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | noin 70 %[1] |
| Proteiinisitoutuminen | > 99,5 %[1] |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 5,5–6 tuntia[2] |
| Ekskreetio | ulosteiden mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen |
Dasabuviiri (C26H27SN3O5) on aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä hepatiitti C-infektioiden hoitamiseen yhdessä muiden viruslääkkeiden kanssa. Dasabuviiri kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[3]
Ominaisuudet ja käyttö
Dasabuviiri sitoutuu hepatiittiviruksen RNA-polymeraaseihin kuuluvaan entsyymiin NS5B. Sitoutuessaan yhdiste inhiboi entsyymin, jolloin virukset eivät kykene enää jakautumaan. Dasabuviiri on tehokas viruksen genotyyppiä HCV-1 vastaan. Dasabuviiri annostellaan suun kautta tablettina. Lääkeainetta käytetään yhdistelmänä ombitasviirin ja paritapreviirin kanssa ja hoitoon voidaan yhdistää myös ritonaviiri. Yhdistelmän teho on erittäin hyvä useimmilla potilailla.[1][4][5] Dasabuviiri hyväksyttiin Yhdysvalloissa markkinoille vuonna 2014[5].
Haittavaikutukset
Dasabuviirin, ombitasviirin, paritapreviirin ja ritonaviirin yhdistelmä on useimmiten hyvin siedetty. Mahdollisia haittavaikutuksia ovat unettomuus, väsymys, pääkipu, huonovointisuus, ripuli ja ihottuma.[4][6]
Lähteet
- ↑ a b c Manjunath P. Pai, Jennifer J. Kiser, Paul O. Gubbins, Keith A. Rodvold: Drug Interactions in Infectious Diseases, s. 373. Springer, 2018. ISBN 978-3-319-72415-7 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.6.2019). (englanniksi)
- ↑ Dasabuvir DrugBank. Viitattu 4.6.2019. (englanniksi)
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 4.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 4499–4501. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.6.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 3. Antivirals, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016.
- ↑ Sandra Cabot: Hepatitis and AIDS, s. 143. SCB International, 2015. ISBN 978-1-936609-43-7 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.6.2019). (englanniksi)