Weli-Ahmed Hakim

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 27. marraskuuta 2023 kello 05.46 käyttäjän Törekuğlı (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 27. marraskuuta 2023, perustui tähän versioon.
Weli-Ahmed Hakim
Вәлиәхмәт Хәким
‎وەليەخمەت خەكيم ‎
Hakim vuonna 1950.
Hakim vuonna 1950.
Henkilötiedot
Muut nimet Вәлиәхмәт Хәким, Wəliəxmət Xəkim (tataarin kirjakielellä)
Syntynyt27. heinäkuuta, 1882
Venäjän keisarikunta Olı Rbişça, Sergatšin kihlakunta, Nižni Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut28. marraskuuta 1970 (88 vuotta)
Suomi Helsinki, Suomi
Ammatti imaami
Muut tiedot
Aktiivisena 1914-1962
Järjestö Suomen Islam-seurakunta, Tampereen tataariseurakunta
Seuraaja

Weli-Ahmed Hakim (Валиахмад Абдулхакимов, Valiahmad Abdulhakimov, Вәлиәхмәт, Wäli-Ähmät; 27. heinäkuuta 1882 – 28. marraskuuta 1970) oli tataarilainen imaami, joka toimi pitkään Suomen Islam-seurakunnassa ja ennen seurakunnan perustamista oli keskeisenä hahmona tataariyhteisön uskonnollisessa järjestäytymisessä. Vuoteen 1947 hän hoiti imaamin tehtäviä myös Tampereella. Hakim oli kotoisin Nižni Novgorodin alueelta ja ennen aikaansa Suomessa hän toimi Kasimovissa imaamina sekä johtajaopettajana Moskovassa.

Elämä

Wäli-Ahmät nuoruusvuosinaan.

Wäli-Ahmät Hakim (Abdulhakimov) oli kotoisin Venäjän Nižni Novgorodin kuvernementin tataarikylästä Olı Rbişça (ven. Bolšoje Rybuškino, Большое Рыбушкино). Hän tuli Suomeen 1914 ja sai maan kansalaisuuden 1926.[1][2]

Hakim toimi Helsingissä Suomen Islam-seurakunnan pitkäaikaisena- ja ensimmäisenä imaamina ja oli mukana sen perustamisessa. Paikallinen tataariyhteisö kutsui Hakimin Suomeen, kun aikaisempi imaami Semiulla Sadretdinoff siirtyi Turkuun. Hakim kouluttautui imaamiksi Ufassa ja oli aikaisemmin opiskellut Medinassa ja Mekassa.[1][2][3] Ennen virkaansa Suomessa Hakim toimi Kasimovin imaamina sekä johtajaopettajana Moskovassa.[2]

Tataarien seurakunnan edeltäjä, Suomen musulmaanien hyväntekeväisyysseura (1915) piti tilaisuuksiaan Hakimin Pohjoisesplanadilla sijaitsevassa asunnossa. Tätä aikaisemmat osoitteet olivat Albertinkatu, Siltasaarenkatu ja Malminkatu. Suomen Islam-seurakunnan päärakennus valmistui vuonna 1961 Frederikinkadulle.[1][2]

Hakim toimi seurakunnan imaamina aina vuoteen 1962. Häntä seurasi Ahmet Naim Atasever. Hakim toimi samanaikaisesti Tampereen tataariseurakunnan imaamina vuoteen 1947, kunnes Habibur-Rahman Shakir tuli virkaan. Hakim suunnitteli suomentataarien hautakivien arabiankieliset tekstit.[1][2] Hakim hoiti imaamin tehtäviä myös Virossa ja hänet on erikseen nimetty merkittäväksi henkilöksi Narvan tataariyhteisön muodostumiselle.[4][5]

Hakim toimi Helsingissä tataariyhteisön lasten- ja nuorten opettajana sekä julkaisi vuonna 1939 teoksen Türk balalarınıñ din deslerı I-II (Turkkilaisten lasten uskonnon oppikirjat). Hakimin on sanottu edustaneen panturkkilaisuutta. Hän halusi käyttää ”tataarin” sijasta yleistermejä turkkilaiset ja turkin kieli. Hakim toivoi, että eri uskonnot voisivat elää sovussa rinnakkain. [1][2]

Hakim vuonna 1956 Helsingin islamilaisella hautausmaalla tataarien Pro Finlandia -muistomerkin avajaisissa.

Hakim on nimetty Suomen Islam-seurakunnan kunniajäseneksi. Imaamintöidensä lisäksi hänellä oli tärkeä osuus Suomeen paenneiden muslimiteologien ja Idel-Ural -valtion poliittikkojen avustajana maassa, sekä Nižni Novgorodin alueelta tulleiden misäärien viisumiasioissa. Hakim oli yhteyksissä Suomessa vierailevien jadidistien kanssa.[6] Hakimia on kutsuttu taitavaksi puhujaksi, joka resitoi koraania sointuvalla äänellä.[2]

Hakim kuoli Helsingissä vuonna 1970. Hänen puolisonsa oli Aliye Hakim (os. Sadri) ja lapset Nazime, Nadiye, Ilhamiye, Kadriye ja Fuad.[1][2]

Versioita nimestä

Vali Ahmed Abdulhakimov, Weli-Ahmed Hakim, Veli Ahmet Hakim, Valiahmet Hakimov, Ahmet Hakimoff, W. Hakimoff.

Nimen lausunta tataarin yleiskielellä (Bulat Şəymi - Kazan, Tatarstan 2023).

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Tataarin kirjakielellä nimi on Вәлиәхмәт Хәким; Wäliäxmät Xäkim / Wəliəxmət Xəkim. Arabialaisella kirjaimistolla وەليەخمەت خەكيم (İske imlâ; foneettinen versio).

[1][7][8][9][10]

Lähteet

  • Muazzez Baibulat: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2004.  ISBN 952-91-6753-9.
  • Tervonen, Miikka & Leinonen Johanna (toim.): Vähemmistöt muuttajina - Näkökulmia suomalaisen muuttoliikehistorian moninaisuuteen. Painosalama Oy, Turku 2021. ISBN 978-952-7399-09-5.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g Harry Halén: Hakim, Weli-Ahmed (1882 - 1970) (tilaajille) 28.2.2001. Kansallisbiografia. Viitattu 19.10.2021.
  2. ↑ a b c d e f g h Baibulat 2004, s. 50
  3. ↑ Suomen Islam-seurakunnan veteraaniteos: vastaava toimittaja Tuomo Hirvonen. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 2006. ISBN 952-99306-1-5 (s. 117)
  4. ↑ Elmgren, 2021 s. 81 (Vähemmistöt muuttajina)
  5. ↑ Как татары превратили Нарву в центр эстонского ислама islam-today.ru.
  6. ↑ Elmgren 2021, s. 75, 80 (Vähemmistöt muuttajina)
  7. ↑ HELSINGIN NIMIKIRJA JA SUOMALAINEN OSOTEKALENTERI digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 19.8.2022.
  8. ↑ ТАТАР ИР-АТ ИСЕМНӘРЕ magarif-uku.ru. Viitattu 22.11.2022.
  9. ↑ "Arabic alphabet". Tatar Encyclopaedia (in Tatar). Kazan: The Republic of Tatarstan Academy of Sciences. Institution of the Tatar Encyclopaedia. 2002.
  10. ↑ Tatar: Correspondences, Cyrillic - Roman gov.uk. Arkistoitu 23.11.2014. Viitattu 16.12.2022.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Weli-Ahmed_Hakim&oldid=22011584”