ETOPS

ETOPS (lyhenne englannin kielen sanoista Extended-range Twin-engine Operational Performance Standards) on Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n standardi ja suosituskäytäntö (SARP), jonka puitteissa kaksimoottoristen liikennelentokoneiden sallitaan lentää reiteillä, joilla ne ovat yli 60 minuutin lentoajan etäisyydellä lähimmästä hätä- tai varakentästä.

ETOPS sallii kaksimoottoristen konetyyppien kuten Airbus A300, A310, A320, A330 ja A350 sekä Boeing 737, 757, 767, 777 ja 787 että Tupolev Tu-204 lentää pitkänmatkan reittejä. Standardi ei ota erikseen huomioon lennetäänkö meren yllä tai kuinka pitkälti.

ETOPS saattaa korvautua uudemmalla LROPS eli Long Range Operational Performance Standards -säännöstöllä, jotka koskevat kaikkia liikennekoneita, eikä pelkästään kaksimoottorisia.

ETOPS-hyväksyntä on kaksivaiheinen. Ensiksi tietyn lentokone- ja moottorityypin yhdistelmän tulee täyttää perustason ETOPS-vaatimukset. Tätä kutsutaan ETOPS-tyyppihyväksynnäksi. Testit voivat sisältää toisen moottorin pysäyttämisen ilmassa ja lentämisen ainoastaan toisen moottorin turvin koko testin kestoajan. Usein nämä testit suoritetaan valtamerien yllä. Testin on osoitettava se ettei toisen moottorin pysäyttäminen aiheuta lentäjien työskentelyyn kohtuutonta lisärasitusta ja sen että jäljelle jääneen moottorin vikaantuminen olisi epätodennäköistä. Esimerkiksi ETOPS-180-sääntö edellyttää, että koneen tulee olla lennettävissä täydellä kuormalla kolmen tunnin ajan ainoastaan yhdellä moottorilla. Toiseksi, lentoyhtiön ETOPS-toiminnan täytyy täyttää myös kansalliset ilmailumääräykset.

Historiaa

Alcockin ja Brownin Vickers Vimy valmiina lähtemään Atlantin ylittävälle lennolle 14.6.1919.

Ensimmäinen Atlantin ylittävä lento onnistui 1919, jolloin John Alcock ja Arthur Brown suorittivat sen kaksimoottorisella Vickers Vimy -koneellaan kuudessatoista tunnissa. Tuon aikaisten mäntämoottoreiden epäluotettavuudesta johtuen pitkänmatkan lennot kaksimoottorisilla koneilla nähtiin erittäin riskialttiina. Neljä moottoria katsottiin vähimmäismääräksi lennettäessä asumattomilla seuduilla tai ylitettäessä valtameriä. Vuonna 1953 Yhdysvaltain ilmailuhallinto FAA selvitettyään mäntämoottoreiden ongelmia loi "60 minuutin säännön" kaksimoottorisille lentokoneille. Tämä sääntö edellytti, että kaksimoottorisen lentokoneen tuli lentää enintään 60 minuutin lentoajan etäisyydellä lähimmästä sille soveltuvasta laskeutumispaikasta.